2.1.2001

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A kertoi B Oy:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että hän oli ollut asiakkaana B Oy:n omistamassa kiinteistössä olevassa ravintolassa 15.6.1992, jolloin hänen yläpuolellaan oleva lasiruutu oli rikkoutunut, hän oli saanut päälleen särkynyttä lasia ja sen seurauksena vahingoittunut. Vakuutusyhtiö oli kiinteistön vastuuvakuutuksesta suorittanut korvauksia kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä ansionmenetyksestä ja tutkimuskustannuksista vuoden ajalta tapaturmapäivästä lukien. Vakuutusyhtiö oli 8.5.1995 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei 15.6.1993 jälkeen jatkunut työkyvyttömyys ollut enää johtunut vahingosta aiheutuneesta vammasta.

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta, kivusta ja särystä sekä ansionmenetyksestä. Vaatimusten ensisijaisena perusteena oli vastaajan tuottamus. Lasi oli asennettu puutteellisesti ottamatta turvallisuustekijöitä huomioon. Lasi oli ollut painava ja kannattimet liian pieniä ja se oli kiinnitetty riittämättömästi. Lasit oli asennettu ilman lämpölaajenemisvaraa kiinni toisiinsa. Kiinnikkeet oli kiinnitetty seinään vain yhdellä pultilla eikä lasilevyn reunoja ollut hiottu pyöreiksi. Tiivisteet olivat olleet riittämättömät. Toissijaisesti A katsoi B Oy:n olevan ankarassa vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Vahinko oli ainakin tapahtunut olosuhteissa, joissa vastaajalla oli korostettu huolellisuusvelvollisuus, ja se voi vapautua vastuusta vain osoittamalla, että kantaja oli itse jollain tavoin aiheuttanut itselleen vahingon.

B Oy vastusti kannetta katsoen kiinteistönomistajan vastuun voivan syntyä vain tuottamusperusteella, minkä tuottamuksen vastaaja kiisti. Syy lasin särkymiseen oli jäänyt selvittämättä eikä sitä voitu selvittää. Lasin kiinnitystapa oli ollut asianmukainen.

Käräjäoikeuden välituomio 29.11.1996

Käräjäoikeus ratkaisi välituomiolla kysymyksen korvauksen perusteesta. Käräjäoikeus totesi, että oikeuskäytännöstä ja viimeaikaisesta suomalaisesta oikeuskirjallisuudesta ei ollut saatavissa tukea sille käsitykselle, että kiinteistönomistajan vastuu olisi ankaraa vaan se edellytti laiminlyöntiä, huolellisuusvelvoitteen rikkomista. Kiinteistönomistajan vastuun ankaroituminen ilmeni siinä, että huolellisuusvaatimus oli korostunutta silloin, kun kysymys oli kiinteistön turvallisuudesta siellä asioivien kannalta. Kun vastuu perustui tuottamukseen ja ankaroitettuun huolellisuusvelvoitteeseen, sopimusvastuu vastuuperusteena sulkeutui pois ja tässä tapauksessa ottaen huomioon kauppakeskuksen luonne ja se, että kantaja ja vastaaja eivät olleet olleet sopimussuhteessa keskenään, sopimusvastuun säännöt eivät tulleet muutoinkaan sovellettaviksi.

Käräjäoikeus katsoi todistajien kertomuksilla ja asiakirjoilla selvitetyksi, että lasi oli ollut karkaistua lasia, joka oli tuotannossa noudatettavan käytännön mukaisesti särmähiottu. Asennus oli ollut asianmukainen siten, että kannakkeet olivat olleet riittävän pitkät lasin paksuuteen ja kokoon nähden. Tiiviste oli ollut suositeltua ja yleisesti käytettyä ns. EPDM-tiivistettä ja samat tiivisteet olivat rakenteessa edelleenkin. Vierekkäin olevat lasiruudut eivät olleet koskettaneet toisiaan vaan ruuduille oli jätetty liikkumisvara. Lasi ei ollut voinut joutua kosketuksiin metallin kanssa tiivisteen kuoleutumisen tai muun syyn vuoksi. Edelleen käräjäoikeus totesi, että kaikkien kuultujen todistajien mukaan karkaistua lasia käytetään Suomessa yleisesti erilaisessa rakentamisessa kuten kaiteissa, ovissa, kokonaisissa seinärakenteissa ja rakennusten profiileina. Karkaistu lasi oli turvallista nimenomaan sen vuoksi, että se oli erittäin kestävää ja särkyessään se hajoaa pieniksi siruiksi, mikä pienensi vahinkoriskiä. Johtopäätöksenään käräjäoikeus katsoi, että lasin rikkoutumisen syy oli jäänyt selvittämättä. Asiassa oli toisaalta selvitetty, että lasirakenne oli asennettu asianmukaisesti. Koska vastaavanlaisia rikkoutumisia ei kiinteistössä ollut aikaisemmin tapahtunut, tapahtuma oli ollut ennalta arvaamaton eikä vastaaja ollut voinut siihen etukäteen varautua. Vastaaja ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan huolehtia kiinteistön turvallisuudesta.

Käräjäoikeus vahvisti, ettei B Oy ollut korvausvastuussa A:n henkilövahingoista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Paimio.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.6.1999

Hovioikeus, jossa A haki muutosta, lausui, että kanteessa tarkoitetun vahingon oli aiheuttanut yhtiön yleisölle avoimena olevissa liiketiloissa sijainneen lasin rikkoutuminen ja putoaminen A:n päälle. Lasin putoamisen syytä ei ollut voitu luotettavasti selvittää.

Vahingonkorvausvastuun osalta oli oikeuskirjallisuudessa aiemmin arvioitu liikehuoneistojen asiakkaiden turvallisuusvelvoitteen täyttämättä jättämistä samoin kuin kysymys olisi sopimusvastuusta eli niin sanottuna sopimuksentekorikkomuksena. Sittemmin oikeuskirjallisuudessa oli esitetty, että sopimusvastuusta olisi kysymys silloin, kun vahingon aiheuttaa teko tai toiminta, joka loukkaa sopimuksen luomaa käyttäytymisnormia, ja ettei olisi aiheellista katsoa, että liikehuoneiston omistajan tai muun sellaisen vastuu perustuisi sopimukseen, vaan selkeintä olisi sanoa joko, että omistajalla on korostunut huolellisuusvelvollisuus mahdollisten huoneistoon saapuvien osalta tai että hän on ankarassa vastuussa tarjoamiensa tilojen turvallisuudesta. Sopimuksella sinänsä ei olisi ratkaisevaa vaikutusta, vaan vahinko voisi tapahtua ennen tai jälkeen sopimuksenteon.

Yhtiön liiketoiminta perustui siihen, että yleisöä pyritään saamaan yhtiön kiinteistössä toimivien yritysten asiakkaiksi. Tämän vuoksi yhtiöllä kiinteistön omistajana oli katsottava olevan korostettu velvollisuus huolehtia siitä, ettei kiinteistön rakenteista aiheudu vaaraa kiinteistöön saapuvien turvallisuudelle. Tämä ja mainittu liiketoiminnan tarkoitus edellytti, että harkittaessa korvausvelvollisuutta vahingosta, joka oli aiheutunut kiinteistön rakenteesta, todistustaakan jakautumisessa oli sovellettava samoja periaatteita kuin sopimussuhteessa. Liikekiinteistön omistajan oli siis korvausvastuusta vapautuakseen näytettävä, että kiinteistössä tapahtunut loukkaantuminen oli tapahtunut sellaisista syistä, joihin kiinteistön omistaja ei ollut voinut vaikuttaa. Kiinteistön omistajan vastuun piiriin kuului silloin myös sen kiinteistön rakentamisessa käyttämien sopimuskumppaneiden menettely. Tällaista todistustaakan jakautumista puolsi sekin, että toisen osapuolen, tässä tapauksessa A:n, oli tosiasiassa kohtuuttoman vaikea esittää selvitystä kiinteistön rakenteista ja niiden vioista. Koska lasin putoamisen syy oli jäänyt selvittämättä, yhtiö ei ollut näyttänyt sitäkään, että lasin putoaminen olisi aiheutunut siitä riippumattomista syistä. Kun yhtiö ei ollut tällaista sen vastuun ulkopuolelle jäävää syytä näyttänyt, se oli korvausvastuussa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden välituomion ja vahvisti, että B Oy oli velvollinen korvaamaan sen omistaman kiinteistön liiketiloissa A:n päälle pudonneesta lasista mahdollisesti A:lle aiheutuneet vahingot. Hovioikeus palautti asian Helsingin käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Holmas, Iiro Kartano ja Helena Sunila. Esittelijä Merja Rinne.

Perustelut

A:n ollessa asiakkaana B Oy:n omistamassa liikekeskuksessa siellä sijainneen ravintolan seinärakenteeseen kuulunut karkaistusta lasista valmistettu lasiruutu on rikkoutunut ja pudonnut palasina A:n päälle aiheuttaen hänelle vammoja. Lasin rikkoutumisen syy on jäänyt epäselväksi. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiö vastuussa vahingosta.

Yhtiön omistamat tilat on tarkoitettu liikekeskuksessa asioivien ja siellä liikkuvien yleiseen käyttöön. Yhtiö on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei kiinteistön rakenteista aiheudu vaaraa siellä asioivien turvallisuudelle. Rikkoutunut lasirakenne on tehty yhtiön toimeksiannosta ja yhtiö on huolehtinut sen suunnittelusta. Vaikka esitetyn selvityksen mukaan vastaavanlaista lasia käytettiin yleisesti tällaisissa rakenteissa ja lasirakenne oli asennettu asianmukaisesti, yksi lasiruutu on kuitenkin rikkoutunut ja pudonnut. Tähän ei ole selvitetty olleen mitään kyseisestä rakenteesta ja sen turvallisuudesta vastanneesta yhtiöstä riippumatonta ulkopuolista syytä. Kun rikkoutumisen syy on jäänyt epäselväksi, yhtiö ei ole näyttänyt, että lasin rikkoutuminen olisi aiheutunut sellaisesta seikasta, josta se ei ollut velvollinen huolehtimaan. Yhtiö on sen vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle lasin putoamisesta mahdollisesti aiheutuneet vahingot.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jukka Sippo.